Lehikoisella edessä puolen vuoden toipuminen

Matti Lehikoinen

(Kuva: world.honda.com)

välttää näillä näkymin leikkauksen. Vaikka leikkauksen välttäminen ei lyhennäkään toipumisaikaa, on selän leikkauksessa, kuten muissakin leikkauksissa, aina omat riskinsä. Helsingin Sanomien uutisen löydät täältä. Matin loukkaantumisesta on pitkä keskustelu RideFreen forumilla.

Tutkimusmatkalla Vuosaaren "tunturilla"

Viime viikolla reilut sateet kastelivat maaston niin pahasti, että päätimme mennä sunnuntain lenkillä kartoittamaan uusia ajomaastoja yli 60 metrin korkeuteen kohoavalta Vuosaaren täyttömäeltä.

View Larger Map
Täyttömäki sijaitsee Vuosaaren vanhan kaatopaikan päällä kuvassa merkityllä alueella. Täyttömäki on maisemoitu erittäin onnistuneesti ja siitä on onnistuttu tekemään helsinkiläisten oma "tunturimainen" ulkoilukohde.

Kuten alla olevista kuvista näkyy, mäellä oli aika houkuttelevan näköisiä vauhdikkaita polkuja. Harmitti kieltämättä hieman, että olin liikkeellä pyhimyksellä, enkä maastotyökoneella.

Mäen harjalle oli tipautettu kaksi hiekkakasaa niin, että luulimme mäen harjaa lähestyessämme, että joku on käynyt kasaamassa sinne dirtti-nokan. Ehdinkin jo ihmetellä mistä vauhdit on tarkoitus polkea :) Lähempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että kasat oli luultavasti tipautettu vahingossa siten, että niistä olisi voinut taputella lapiolla hyppyrin nokan ja alastulokummun.

Mäelle oli luotu onnistuneesti tunturimaista tunnelmaa keloilla ja kivenlohkareilla.

Täyttömäen päältä on hyvät näkymät vieressä sijaitsevalle satamatyömaalle:

Täyttömäen ympäristössä oli sen verran paljon houkuttelevan näköisiä polkuja, että niitä täytyy käydä tutkimassa tarkemmin maastotyökoneen kanssa. Hyvä lenkkisuunnitelma voisi olla esim. seuraavanlainen:

1. Metrolla Vuosaareen
2. Siirtyminen metroasemalta täyttömäelle
3. Täyttömäen kiperien nousujen ja vauhdikkaiden laskujen koestus
4. Siirtyminen maastopolkuja pitkin Kivikkoon
5. Kivikosta maastopolkuja pitkin Kulosaareen

Ennen lenkkiä täytyisi ehkä haarukoida Google Maps:ä tai Google Earth:ä käyttäen mahdollisia siirtymäreittejä täyttömäeltä Kivikkoon.

Työkalu, jonka pitäisi löytyä jokaisen pyöräilijän työkalupakista

Mainitsin aiemmassa blogikirjoituksessa, että onnistuin kadottamaan jokunen viikko sitten vahingossa vanhan luottotyökaluni (kolmion muodossa kolme yleisimmin tarvittavaa kuusiokulma-avainta). Olin niin tottunut ko. työkalun käyttöön, että minun oli pakko käydä ostamassa uusi korvaava työkalu.

Jouduin tekemään muutaman soiton Helsingin pyöräkauppoihin, ennen kuin löysin kaupan, jossa tarvittavaa työkalua oli hyllyssä. Työkalu löytyi hyvästä työkaluvalikoimastaan tunnetusta Fillarikellarista. Pyörämekaanikot käyttävät yleisesti ko. työkalua huoltohommissa mutta myynnissä olevasta työkaluvalikoimasta työkalua löytyy harvoin (mm. "Lauttasaaren lähikaupassa" työkalua oli muutama kappale, mekaanikkojen käytössä...).

Työkalussa on "kiinteästi" kolme yleisintä pyörän säätämiseen tarvittavaa kuusiokulma-avainta: 4, 5 ja 6 mm avaimet.



Kuvan mukainen työkalu on äärimmäisen näppärä apuväline pyörän huoltamiseen ja säätämiseen. Työkalun "runkosta" saa tukevan otteen, etenkin kun ostamassani mallissa punainen keskiosa on kumia. Säätäminen onnistuu myös erittäin nopeasti, kun yleisimmät avaimet ovat käytettävissä avainta kääntämällä. Esim. stemmin ja headlockin tai "kävyn" kiristäminen vaatii yleensä stemmistä riippuen kahta erikokoista avainta.

Paha loukkaantuminen päätti Lehikoisen kauden

Suomen oma betonireisi, alamäkiajon ammattilainen Matti Lehikoinen

(Kuva: http://world.honda.com)
kaatui pahasti keskiviikkoiltana Espoossa. Matilta murtui onnettomuudessa kolme selkänikamaa mutta vointi on ilmeisesti olosuhteisiin nähden hyvä. Uutinen ylitti Helsingin Sanomienkin uutiskynnyksen.

Matti ajaa ammattilaisena Hondan G Cross -tiimissä. Maailmancup-kausi päättyi viime viikonloppuna Slovenian Mariborissa järjestetyissä kisoissa ja Matti sijoittui kokonaispisteissä hienosti toiseksi. Honda sijoittui ensimmäiseksi tiimien kokonaispisteissä. Skotlannin Fort Williamissa pari viikkoa sitten pidetyissä MM-kisoissa Matti sijoittui kuudenneksi. Honda on selkeästi alamäkiajon Ferrari ja tallissa ollaan varmasti tyytyväisi Matin tämän kauden saavutuksiin.

Messenger bag

Törmäsin viime viikolla sattumalta mielenkiintoiseen uuteen tuotevalikoimaan: Freitagin lähettilaukkuihin (olkalaukku). Helsingissä Freitagin tuotteita myy Annankadulla sijaitseva sisustusliike Zaza.

View Larger Map
Freitagin mallistosta löytyy myös muunlaisia laukkuja, kuten mm. ostoskasseja, käsilaukkuja ja kannettavien suojataskuja ("skinejä").

Freitagin laukut

(Kuva: www.freitag.ch)

on valmistettu kierrätysmateriaaleista:

• käytetyistä kuorma-autojen pressuista
• autojen turvavöistä
• polkupyörän sisäkumeista
• käytetyistä autojen ilmatyynyistä (air bags)
  

Vaikken olekaan intohimoinen kierrätysihminen, niin idea on mielestäni loistava. Voi vaan kuvitella millaiselle koetukselle rekkojen pressut ja autojen turvavyöt joutuvat niiden oikeassa käytössä. Sen lisäksi, että laukut ovat katseen kestäviä, ne ovat myös takuulla oikeaa käyttöä kestäviä. Vai oletko nähnyt joskus rispaantuneen ja käytössä kuluneen turvavyön? Jokainen laukku on myös uniikki, koska ne on tehty kierrätysmateriaaleista. Näkemissäni laukuissa oli osattu hyödyntää luovasti raaka-aineena käytetyn pressun kuvioita, tekstejä ja värejä.

Zazalla on selvästikin läheinen yhteistyösuhde Freitagin suuntaan, koska siellä oli myynnissä "uunilämpimiä" uutuusmalleja, jotka eivät näy vielä Freitagin web-sivuilla. Uudet mallit olivat mallinimiltään: F17 Joe (vakiotilavuus 17 l) ja F18 Rex (vakiotilavuus 21 l).

Freitagin klassikkomallit, kuten esim. F12 Dragnet

(Kuva: www.freitag.ch)

ovat aika rockhenkisiä ja ehkä etupäässä oikeaan lähettikäyttöön sopivia. Mallistosta löytyy myös erityistarkoituksiin, kuten DJ-käyttöön suunniteltuja malleja. DJ-käyttöön suunniteltu malli F21 Nightclub

(Kuva: www.freitag.ch)

on mm. suunniteltu niin, että sen sisuksiin mahtuu turvallisesti 40 LP-levyä.

Uudet mallit (Joe ja Rex) ovat ominaisuuksiltaan klassikkomalleja monipuolisempia, molemmista löytyy mm.:

• pehmustettu läppäritasku (Joessa 13" ja Rexissä 17" MacBook:a varten)
• läpän alta suljettava tasku mm. iPodin ja kännykän säilytystä varten
• sisältä muutama suljettava pikkutasku
  
• läpästä vetoketjullinen tasku esim. kukkaron säilytystä varten
• olkahihnasta pehmuste ja todella toimiva pikakiristysmahdollisuus: laukku olan yli ja hihna sopivaan kireyteen kevyellä muovilenkin vetäisyllä
• soljet, joilla laukun läpän kiinnityksen voi varmistaa (läpässä on kyllä muutenkin tukeva tarrakiinnitys)
  
• laukun alta kiristyshihnat, joiden avulla laukun pohjaan voi kiinnittää laukkuun mahtumattoman tavaran, kuten vaikka kameran jalan

Esitteessä F17 Joe laukkua mainostetaan kaikkien lähettilaukkujen "Sveitsin armeijan linkkuveitseksi": monipuolinen ja kompakti. Olen asiasta lyhyen tutustumisen jälkeen samaa mieltä. Lähettilaukut ovat oikeiden fillarilähettien testaamia ja se herättää vahvaa uskoa laukkujen käyttökelpoisuuden suhteen.

Voisinkin vertauskuvallisesti sanoa, että F17 Joe ja F18 Rex ovat olkalaukkujen Jeep Cherokee Sportteja (90-luvun malli): karulla tavalla tyylikkäitä, yksinkertaisen toimivia, kestäviä sekä monikäyttöisiä ja tilavia . Tuo on paljon sanottu mutta ensivaikutelma oli niin vakuuttava, että uskallan seisoa noiden painavien sanojen takana.

Freitagin laukku on siis ehdottomasti oikea valinta pyöräilyn harrastajalle (tai miksei muillekin), joka tarvitsee laukun:

• joka kestää katseita
• joka kulkee kepeästi niin selässä kuin olkapäälläkin
• joka palvelee samanaikaisesti sekä läppärilaukkuna että vapaa-ajan kaupunkilaukkuna

Ehkäpä minäkin olen jonakin aurinkoisena päivänä Freitagin laukun onnellinen omistaja...

Kokemuksia sumpli.com-palvelusta

Sumpli.com-palvelua on nyt koekäytetty porukkalenkkien suunnittelussa kaksi viikkoa ja nyt on sopiva hetki kertoa muutama kokemus palvelun käyttökelpoisuudesta.

Käytännössä palvelua käyttäen voi:

• luoda tapahtuman (porukkalenkin), jolle tapahtuman järjestäjä voi ehdottaa haluamiaan päiviä ja kellonaikoja
  
• lähettää sähköpostitse kutsun tapahtumaan (porukkalenkille) osallistuville henkilöille
• merkitä itselle käypäiset ajankohdat (tapahtuman järjestäjä ja kukin kutsuttu osallistuja voi merkitä itse)

Itse törmäsin lyhyen käyttökokemuksen perusteella seuraaviin lisätarpeisiin:

• tapahtuman järjestäjän tulisi voida päivittää tapahtuman tietoja jälkikäteen (esim. lisätä tai muuttaa tapahtumaan liittyvää informaatiota )
• tapahtuman osallistujan (mukaan lukien tapahtuman järjestäjän) tulisi voida päivittää jälkikäteen omaa osallistumistietoaan (suunnitelmat muuttuvat)
  
• toistuvien tapahtuminen (porukkalenkkien) järjestämistä helpottaisi, jos palvelu muistaisi aiemmin kutsutut osallistujat, jottei sähköpostiosoitteita tarvitsisi syöttää aina uudelleen
• tapahtumaa, johon on "ilmoittautunut" osallistujia, ei pitäisi pystyä poistamaan, ainakaan vahingossa (poistin vahingossa yhden tapahtuman, kun tutkiskelin palvelun toiminnallisuutta :)
  
• palvelun käyttöä helpottaisi se, että palvelun kautta voisi lähettää tapahtumalle lisäkutsuja (nyt lisäkutsuja voi lähettää lähettämällä tapahtuman linkin sähköpostilla mutta tällöin tapahtuman linkki täytyy aina kaivaa ensin esiin)
  

Tärkeimpinä lisäpiirteinä pidän sitä, että tapahtuman järjestäjä voisi päivittää tapahtuman tietoja jälkikäteen sekä että tapahtuman osallistujat voisivat päivittää jälkikäteen omaa osallistumistietoa. Tapahtuman järjestäjällä voi olla tarvetta lisätä tapahtumalle tarkentavaa kuvausta tai muttaa/tarkentaa tapahtuman aikaa (esim. täydentää iltalenkin lähtöaika ja paikka sen mukaan ketä lenkille on lähdössä). Oman osallistumistiedon päivitysmahdollisuus olisi myös tärkeä. Suunnitelmat muuttuvat ja et ehkä pääsekään osallistumaan käypäiseksi merkkaamanasi ajankohtana tai voisitkin osallistua tapahtumaan ajankohtana, joka ei aiemmin ollut vapaa.

Palvelusta on ollut porukkalenkkien suunnittelussa seuraavia etuja:

• lenkkiajankohtien suunnittelu onnistuu helposti ilman sähköpostispämmäystä (joku toimii tapahtuman järjestäjänä, lähettää kutsut ja kukin ilmoittaa milloin lenkki sopii)
• tapahtuman tiedoista voi käydä katsomassa ketkä ovat lähdössä lenkille kunakin päivänä ja kyseisten osallistujien kanssa voi sitten sopia esim. sähköpostitse tai puhelimitse lähtöajan ja paikan
  

Web 2.0 -palveluiden periaatteisiin kuuluu kuitenkin se, että palvelu julkaistaan mahdollisimman nopeasti loppukäyttäjien käyttöön, vaikka hieman keskeneräisenäkin. Palvelun ominaisuuksia päivitetään sitten säännöllisesti pienissä erissä, esim. muutama uusi piirre kerran viikossa tai kerran kuussa. Tällöin tulee varmistettua, että palvelulle on oikeasti tilausta ja palvelun lisäpiirteitä voidaan myös kehittää "käyttäjäohjautuvasti," esim. käyttäjiltä saadun palautteen perusteella. Perinteisessä palvelu-/sovelluskehityksessä uudet piirteet on julkaistu loppukäyttäjille isompien harvemmin tehtävien versiopäivitysten yhteydessä.

Laitan palvelun kehittäjille palautetta havaitsemistani kehitysehdotuksista ja ehkä tarvittavat lisäpiirteet saadaan jossakin vaiheessa käyttöön.

Helsingin monet kasvot

Kävimme maanantaina Markuksen kanssa Länsi-Helsingin "saaristorengaslenkillä": Lauttasaari - Hietaniemi - Munkkiniemi - Kuusisaari - Lehtisaari - Kaskisaari - Lauttasaari. Matkalla ajettiin tuttuun tapaan kaikki reitin varrelta löydetyt maastopolut, joita itse asiassa on yllättävän paljon.

Ilta alkoi jo hämärtyä Lauttasaaren länsi- ja eteläosan rantapolkuja ajaessamme ja sen seurauksena rannoilla ei ollut enää juurikaan muita ulkoilijoita. Vattuniemessä eteläisimmät polut kulkevat lähes vesirajassa ja täytyy sanoa, että niitä polkuja ajaessamme ja vieressä avautuvaa saaristomaisemaa ihastellessamme oli hankala mieltää olevansa kaupungissa ja vieläpä linnun tietä muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta.

Eilen kävimme Kimmon kanssa "Kivikon lenkillä": Kontula - Kivikko - Hallainvuori - Herttoniemi - Kulosaari - Keskusta - Lauttasaari. Pimenevä ilta pääsi taas yllättämään heti viimeisten maasto-osuuksien jälkeen ja ajelin Herttoniemestä Lauttasaareen Kauppatorin, Espan, Hietalahden ja Ruoholahden kautta. Matkalla sain ihastella kaupungin maisemia yövalaistuksessa.

Molemmilla alkuviikon lenkeillä pääsi ihastelemaan hienoja iltaisia maisemia: maanantaina Helsingin "saaristomaisemia" ja tiistaina Helsingin "kaupunkimaisemia". Molemmat ovat omalla tavallaan hienoja ja elämyksellisiä nähtävyyksiä, etenkin pimeinä syysiltoina.

Monien muiden seikkojen ohella pyöräilyssä on se hieno piirre, että lenkeillä tulee yleensä ajettua eripuolilla kaupunkia ja samalla tulee nähtyä sekä koettua asioita, jotka jäisivät muuten väliin.

Tonni tuli täyteen

Olen pitänyt ajopäiväkirjaa 13.6. alkaen. Syynä ajopäiväkirjaan on työpaikan pyöräkerhon kilometrikilpailu, jossa maantiepyöräilijät ja pitkää työmatkaa ajavat pyöräilijät näyttävät vetävän pisimmän korren. Kilpailupisteet lasketaan kertomalla kunkin ajosuorituksen kilometrit pyöräilylajin mukaisella kertoimella (työmatkapyöräilyssä on paras kerroin).

Eilen tuli viimeinkin 1000 km täyteen. 1000 km ei ole paljon mutta se on ihan kohtuullinen määrä huomioiden: 3 vk kesäloman, jonka aikana en pyöräillyt, koska loma meni matkaillessa; loman jälkeiset menot, jotka estivät lähes kokonaan pitkät viikonloppulenkit; lyhyen työmatkan (2 x 5 km) ja harrastamani pyöräilylajit.

Kyllähän tuossa on vähän selittelyn makua, myönnetään mutta "kuntopyörällä" ajettu 40 km pituinen enskalenkki vastaa varmasti rasittavuudeltaan ja ajoajaltaan reilun 100 km maantielenkkiä.

Laskeskelin, että kolmen viikon kesäloman pois lukien 13.6. - 11.9. välisellä ajalla on 77 päivää, eli ajokilometrejä on tullut keskimäärin 13,2 km / päivä (1013 / 77). Kesän ja alkusyksyn kiireiden hellitettyä loppuvuodesta tulee toivottavasti ajokilometrejä enenevässä määrin, kunhan vaan kelit suosivat työmatkapyöräilyä. Loppuvuoden aikana pitäisi siis saada kasaan vielä ainakin toinen tonni.

Kokemuksia sikalaakerista

Olen nyt käyttänyt kolmen vuoden ajan ympärivuotisesti sikalaakeria (FSA The Pig):

(Kuva: www.fullspeedahead.com)

Keskustelupalstoilta (Fillarilehden keskustelu ja Ridefeen foorumi) lukemieni kommenttien perusteella olin aluksi erittäin skeptinen laakerin toimivuuden ja etenkin pitkän aikavälin toimivuuden suhteen.

Lukemani kommentit osoittautuivat kuitenkin vääriksi. Olen huoltanut ohjainlaakerin kerran vuodessa. Huollon yhteydessä olen puhdistanut laakerit vanhasta vaseliinista ja kasauksen yhteydessä olen laittanut ohjainlaakerin (ylä- ja alapuolen laakerit) täyteen laadukasta laakereihin tarkoitettua vaseliinia. Laakerin avoimesta ratkaisusta (irtokuulat kuulakehän kanssa) huolimatta laakeri on ollut vuosittaisen huollon yhteydessä yllättävän hyvässä kunnossa. Vaseliinit ovat pysyneet hyvin sisässä ja laakereihin ei ole päässyt juurikaan likaa tai kosteutta.

Ajan maastolenkkejä ympärivuotisesti 2-4 kertaa viikossa, joten pyörä saa ulkoilutusta niin kesähelteissä, kuin talvipakkasissakin. Pesen pyörän kuitenkin aika harvoin ja pyrin silloinkin välttämään veden joutumista ohjainlaakeriin (en suihkuta koskaan vettä kohtisuoraan laakereita kohti). Laakeri on toiminut koko käyttöaikansa erittäin herkästi ja oikea "kireys" on todella helppo löytää: paketti tiukasti kasaan headlock:n avulla ja sen tarkempaa säätöä ei tarvita.

Palstoilla törmäämieni kommenttien perusteella sikalaakerin huonot kokemukset johtuvat usein siitä, että laakeri on kasattu väärin ja täytyy kyllä sanoa, etten ihmettele sitä yhtään. Olen joutunut itsekin miettimään jokaisen laakerihuollon yhteydessä erittäin tarkasti, että osat tulee kasattua oikeassa järjestyksessä ja oikein päin. Onneksi laakerikehien oikean suunnan voi tarkastaa FSA:n sivuilta löytyvästä asennusohjeesta. En laita tähän suoraa linkkiä asennusohjeeseen, koska linkki ei toiminut :)

Sikalaakerin huonona puolena on mielestäni se, että sen voi kasata melko helposti väärin ja huollon yhteydessä täytyy olla erittäin tarkkana, ettei hävitä laakerikuulia. Avoimen ratkaisun takia laakeri on kuitenkin erittäin helppo huoltaa hyvin. Suojattuihin laakereihin, joita käytetään yleensä kalliimmissa ohjainlaakereissa, ei pääse huollon yhteydessä käsiksi. Eli jos kosteus pääsee puraisemaan suojattuja laakereita, on ainoana vaihtoehtona uusien laakereiden tai kokonaan uuden ohjainlaakerin hankinta. Yksi sikalaakerin kiistaton hyvä puoli on myös halpa hinta.

Kova työ palkitaan

Viikonloppu tuli ahkeroitua pyöräremontin parissa sormet vereslihalla mutta se kyllä palkittiin tämän päivän lenkillä. Pyörä oli putsauksen, voitelun ja kuluneiden osien vaihdon jälkeen todella hiljainen ajettava:

Uudet Continentalin Dieselit suorastaan liimautuivat kallioihin ja pitoa löytyi vähintäänkin riittävästi.

Mountain Bikin UK:n korruptiolahjatkin tuli otettua nyt hyötykäyttöön:


Aikaisemmat tupit olivat jo todella kuluneessa kunnossa ja yhden lenkin kokemuksella uudet tupit vaikuttivat todella toimivilta. "Liimasin" tupit tankoon hiuslakalla (yleisesti tunnettu kikka) ja se toimi todella hyvin. Tupit täytyy varmaan leikata puukolla irti sitten, kun on vaihdon aika :)


Alla olevasta kuvasta näkyy hyvin miten lähellä takavaihtaja on takajousituksen taaimmaista niveltä. Kuvassakin näkyvällä takavaihtajan pehmustekumilla on siis erittäin tärkeä merkitys.


Sunracen voimansiirto (takapakka ja ketjut) toimi todella hyvin: ketjut olivat hiljaiset ja vaihtaminen toimi smoothisti. Huomasin voimansiirtoa päivittäessäni että seuraavan voimansiirtouudistuksen yhteydessä voi olla aika kampien ja keskiön vaihtoon. Olisikohan sitten sopiva hetki siirtyä kahteen eturattaaseen ja kahdelle rattaalle suunniteltuun ohjuriin?

Olen ilmeisesti "heittänyt lapsen pesuveden mukana"

Aloitin tänään pyörän vuosihuollon ja huomasin, että yksi suosikkityökaluistani; korruptiolahjana Mountain Biking UK-lehden mukana saatu kuusiokulma-avain (tähden muodossa kolme yleisimmin käytettyä avainta: 4, 5 ja 6 mm); oli kateissa. Olen luultavasti heittänyt sen vahingossa roskiin jonkin aikaisemman huollon yhteydessä lattian suojana käyttämieni sanomalehtien mukana :( Toivottavasti avain kuitenkin löytyy jostakin.

Varaosalaatikosta löytyi kuitenkin muutama muu vanha samaisen lehden mukana saatu korruptiolahja, jotka päätyvät tämän huollon yhteydessä koekäyttöön:

Uudet ohjaintangon tupit tulevat tarpeeseen, koska vanhat ovat jo todella kuluneet. Nuo kuvassa olevat tupit vaikuttavat: laadukkailta, sopivan kokoisilta ja kuvion puolesta toimivilta. Tuleepahan kokeiltua pitkästä aikaa perinteisiä tuppeja, jotka "liimataan" tankoon. Käytännössä hoidan "liimauksen" ruiskuttamalla tuppien sisään ohkaista voiteluainetta, joka pehmentää kumia ja "liimaa" ne riittävän tiukasti tankoon kiinni.

Kuvassa olevalle takahaarukan ketjusuojallekin tulee käyttöä, koska voin nyt luopua vanhasta takarenkaasta leikatusta suojasta. Aikaisemman Shimano XTR -takavaihtajan etuosassa ei ollut pehmustekumia, joka olisi vaimentanut vaihtajan iskuja takahaarukan alaputkeen. Nykyisessä Shimano XT -takavaihtajassa on kuitenkin tarvittava pehmustekumi ja siten pärjään hyvin tavallisella neoprenisellä takahaarukan suojalla. Aikaisemmassa itse leikatussa suojakumissa suojan joutui vetämään niin taakse, että se vaimensi myös takavaihtajan iskut.

Olen pyrkinyt vahaamaan runkon pari kertaa vuodessa. Ennen vahausta olen puhdistanut rungon puhdistusaineella, joka poistaa mm. pinnan hapettumat.
Vahaamiseen ei kulu kovin paljon aikaa, etenkään, jos sen tekee isomman remontin yhteydessä, jolloin pyörän joutuu purkamaan osiin. Vahauksen jälkeen lika ei tartu pyörään kovin helposti ja siten pyörää ei tarvise pestä kovin usein (käytännössä lika karisee kuivuessaan itse pois). Olen sen verran laiska, että tällainen ennaltaehkäisevä puhtaanapitotoimenpide sopii hyvin minulle.

Maastotyökone liuotinpesun jälkeen

Pesin maastotyökoneen (Azonic Saber) eilen viikonlopun huoltoremonttia varten. Alla olevassa kuvassa pyörä on kuivumassa pesupaikalla

Olen käyttänyt vuosituhannen vaihteesta saakka pyörän pesuun mäntysuopapohjaista liuotinpesuainetta, joka on osoittautunut erittäin toimivaksi. Aine on erittäin riittoisaa: 1 l kokoisesta pullosta on käytetty vasta murto-osa. Käytännössä yhtä vesilitraa kohden riittää puolikas korkillinen liuotinpesuainetta.

Käytän pyörän pesuun seuraavanlaista proseduuria:

1. Huuhtelu kuumalla vedellä kauttaaltaan
2. Liuotinpesuaineen (1 l vettä + n. puoli korkillista pesuainetta) levitys painepullon (1 l vetoinen pullo, johon pumpataan paine käsin) avulla
3. Annetaan pesuaineen vaikuttaa jonkin aikaa
4. Huuhdellaan pyörä alhaalta alkaen kuumalla vedellä
5. Kuivataan pyörä rätillä ja pyyhitään samalla pois pinttynyt lika, joka ei lähtenyt pelkällä huuhtelulla

Yllä kuvatulla proseduurilla pyörä on lähtenyt aina hyvin puhtaaksi. En tee yllä kuvatun kaltaista huolellista pesua, kuin muutaman kerran vuodessa. Esim. kevät- ja syyskaudella huuhtaisen mutaisimpien lenkkien jälkeen pyörän kevyesti pelkällä vedellä.

Retropyöräilyä pyhimyksellä

Retropyöräilykärpänen pääsi puraisemaan viime kesänä pahemman kerran. Onneksi olin jo suunnitellut sitä ennen uuden kaupunkipyörän hankintaa. Tavoitteena oli hankkia sellainen pyörä, jolla voisi ajella letkeästi niin työmatkat kuin kesäiset baarireissutkin.

Asetin pyörän valinnalle seuraavat kriteerit:

• edullinen


• yksinkertainen ja huoltovapaa (aikaa ei ole kahden pyörän jatkuvaan huoltamiseen)


• luotettava ja kestävä


• pyörässä oltava tavarateline tai ainakin mahdollisuus sellaisen asentamiseen


• kohtuullisen kepeästi rullaava


• lokasuojien oltava sellaiset, että pyörällä voi ajaa pahasti likaantumatta myös vesisateen yllättäessä


• ketjunsuojan oltava sellainen, että pyörällä ei tarvitse ajaa "sukkikset" jalassa


• pyörä ei saa olla niin harvinainen, että se herättäisi erityistä kiinnostusta pyörävarkaiden keskuudessa


• tarvittaessa pyörää pitäisi pystyä käyttämään myös retkeilykäytössä (esim. Ahvenanmaan reissulla)


• helppo saatavuus

Lähdin seulomaan kesäloman alussa mahdollisia vaihtoehtoja. Melko nopeasti sain käsityksen siitä, että vaihtoehtoja oli oikeastaan viisi:

1. Suomen armeijan pyörä


2. Tunturi Saint


3. 1 vaihteinen Helkama Oiva


4. Kronan


5. Aito retropyörä esim. Huuto.netistä huudettuna

Aidon Suomen armeijan pyörän kohdalla ei toteutunut helppo saatavuus. Sain selville, että Hämeenlinnan SA-kauppa myy käytöstä poistettuja aitoja SA-int pyöriä, sinne siis toiveikkaana katsomaan. Pyörät olivat halpoja mutta käytännössä niin pahasti raiskattuja, että piti ihan oikeasti miettiä miten ne oli saatu sellaiseen kuntoon. Hyvällä tuurilla sieltä olisi saattanut löytää kohtuullisen kuntoisen pyörän mutta se olisi vaatinut säännöllistä vierailua, koska myynnissä olevat pyörät vaihtuvat noin viikottain.

Helkama Oiva vaikutti kaikin puolin hyvältä vaihtoehdolta mutta mielestäni hinta oli hieman liian kova ja uusien mallien muovisen ketjunsuojan materiaali ja muotoilu pilasivat pyörän "retrohenkisyyden" (liian moderni muotoilu pyörän muun designin huomioiden).

Kronan vaikutti tyylikkäältä ja hyvältä vaihtoehdolta mutta onnistuin kaivamaan webistä tietoa, jonka mukaan uudet mallit eivät vastaa lähellekään menneiden vuosien mallien laatutasoa ja käytännössä viime vuosien malleissa on ollut pahoja laatuongelmia. Kronanin kohdalla ei siis toteutunut vaatimus pyörän luotettavuudelle ja kestävyydelle asettamani vaatimus.

Seurasin muutaman viikon ajan Huuto.netin pyörämarkkinoita mutta törmäsin seuraaviin ongelmiin: pyyntihinnat olivat liian kovia, pyörät olivat viallisia tai liian huonokuntoisia, myyjät olivat epäluotettavia. Tein yhdestä pyörästä voittohuudon ja kävin koeajamassakin pyörää mutta pyörän myyjä ei suostunut myymään pyörää huutamallani hinnalla! Selvästikään myyjä ei ollut tutustunut Huuto.netin sääntöihin, eikä osannut käyttää hintavarausta (jos huuto ei ylitä myyjän asettamaa hintavarausta, ei tuotetta ole pakko myydä korkeimman huudon summalla). En kuitenkaan nähnyt aiheelliseksi alkaa kouluttamaan ko. tietämätöntä myyjää, vaan annoin asian olla ja jatkoin selvitystyötä. Huuto.netin kohdalla ei siis toteutunut helppo saatavuus: pyörän löytäminen olisi vaatinut kohtuuttoman paljon vaivaa ja aikaa.

Tiukassa kisassa päätyi voittajaksi Tunturi Saint, eli Pyhimys



Käytännössä pyhimyksen kohdalla täyttyivät kaikki asettamani vaatimukset:

• 299 € hinta oli mielestäni kotimaiselle pyörälle edullinen


• pyörässä on yksi vaihde (tarkemmin ottaen kolme vaihdetta: kävellen, seisaaltaan ja istualtaan :) ja jalkajarru, eli siis toteutus on hyvin yksinkertainen


• Tunturi on tunnettu laadusta ja mm. ko. runko on hitsattu Turussa


• pyörässä on todistetusti tukeva tavarateline


• pyörässä on 28" kiekot sekä melko kapeat ja hyvin rullaavat renkaat


• isot lokasuojat estävät käytännössä kokonaan ravan roiskumisen


• ketjunsuoja on retrohenkeen peltiä ja kätkee ketjut kokonaan sisällensä


• pyörä ei ole kallis, eikä harvinainen, joten se ei herätä varkaissa suuria intohimoja


• pyörä sopii erittäin hyvin rentoon retkikäyttöön


• pyörän hankinta onnistui helposti Puhoksen Bike Planetista

Pyörän hankinnassa oli kyllä tuuriakin, koska onnistuin ostamaan Bike Planetin ja ehkä koko Suomen viimeisen miesten mallin.

Tänä vuonna Tunturin mallistossa ei olekaan enää erillistä miesten mallia, vaan ainoastaan "unisex" malleja. Helkaman mallistoon tuli sen sijaan tälle vuodelle mielenkiintoinen uusintapainos lekendaarisesta Helkama Jääkäristä. Jos olisi tarvetta tyylikkäälle kolmivaihteiselle pyörälle ja vajaan 600 € hinta ei tuntuisi kovalta, niin Jääkäri olisi varmasti hyvä hankinta kaupunkipyöräilyyn.

Sumpli.com-palvelu koekäyttöön

Ajattelin, että lenkkiporukan kanssa voisi ottaa koekäyttöön sumpli.com-palvelun, jota voi käyttää sopivan lenkkipäivän ja kellonajan sopimiseen.

Pistin jo ehdotuksen ensi viikon alkupuolen iltalenkeistä. Palvelun avulla voi välttää sähköpostispämmäystä, kun kukin voi käydä merkitsemässä itselle sopivat lenkkiajankohdat ilman sähköpostikirjeenvaihtoa.

Sumpli.com on hyvä esimerkki harrastepohjalta kehitetystä web 2.0 -sovelluksesta, jolle on selvästi tilausta. Kirjoitan myöhemmin blogiin käyttökokemuksia palvelusta.

Lenkillä idässä

Eilen käytiin taas erittäin onnistuneella lenkillä Keskuspuiston, Käpylän, Koskelan, Viikin ja Herttoniemen maastoissa. Lenkin alussa paistoi vielä aurinko mutta viimeisillä Keskuspuiston poluilla kruisittaessa alkoi satamaan vettä ja kevyttä vesisadetta riitti Vanhankaupungin koskelle saakka. Onneksi sade oli sen verran niukkaa, että liukkaimmat kalliopaikat olivat vielä juuri ja juuri ajettavissa. Viikin ja Herttoniemen alueella ei ollut satanut päivän aikana ollenkaan, joten siellä oli tarjolla alkuviikon kelit huomioiden yllättävän kuivia polkuja.

Koskelan kallioilta laskeuduttiin Vantaanjoen rantaan uutta vaihtoehtoista polkua pitkin ja täytyy sanoa, että se oli kyllä erittäin hauska ja vauhdikas polku. Aiemmin käytetyssä "rännissä" alkaa olla jo pahaa kallioilta valuvan sadeveden aiheuttamaa eroosiota.

Herttoniemen hyppyrimäellä pidettiin perinteinen maisemien ihailutauko. Markus tarjoili lenkkiporukalle kotikutoisia energiapatukoita ja täytyy sanoa, että ulkonäön, maun ja koostumuksen suhteen patukat olivat erinomaisia. Patukoiden oikeanlainen energiasisältökin tuli testattua hyvin loppulenkillä: pyörä meinasi lähteä lapasesta vielä Lauttasaaressa :) Mietinkin, että johtuiko poikkeuksellisen hyvä ajokunto viime viikkojen kovasta työstä vai Markuksen energiapatukoista, toistaiseksi se jäänee arvoitukseksi?

Eilen otettiin pienen harhailun siivittämänä "uusiokäyttöön" eräs vanha ja vauhdikas Herttoniemen polku, joka lähtee lumenkaatopaikan ohi menevän tien

View Larger Map
päästä. Pahimmat tuulen kaatamat puut oli raivattu ja polun lopussa olevan kosteikon läpi pääsisi kuivan kelin aikaan ihan ajamalla. Muutama vuosi sitten siitä ei tahtonut päästä yli edes jalkautumalla... Näin se maailma muuttuu ajan kuluessa.

Täytyy varmaan soittaa puhelu kaupungin sedille ja tädeille, jotta kävisivät siivoamassa Kivinokan

View Larger Map
mainiot enskapolut taas ajokuntoon. Harmittaa, kun siellä on niin paljon tuulen kaatamia puita. Olenkin joskus sanonut, että jos enduropolulle pitäisi tehdä määritelmä, voisi siihen käyttää Kivinokan polkuja. Kivinokan poluilla on sopivassa suhteessa haasteita sekä vauhdikkuutta ja vaaratilanteita. Polut toimivat myös loistavasti molempiin suuntiin ajettuna.

Keskustaa kohti takaisin ajellessa tuli spekuloitua sitä, että FRWD:n B-sarjan urheilutietokone olisi lenkkikäytössä aika lyömätön apuväline. Pyörään ei tarvitsisi asentaa mittariantureita, pelkkä tallennin repussa riittäisi. Lenkin jälkeen statistiikan voisi tipauttaa tietokoneelle ja esim. ajetun reitin voisi julkaista blogissa.

Lenkillä tallentimen tietoja voi tarkastella Bluetooth-yhteydellä kännykän näytöltä. Replayer PC -ohjelmaa käyttäen mm. sykettä, nopeutta ja ajettua reittiä voi tarkastella jälkikäteen satellittikuvassa (Replayer PC-ohjelma on integroitu Google Earth -ohjelmaan).

Eilisellä lenkillä tuli myös koeponnistettua uudet Eassun ajolasit. Etenkin hankintahintaan nähden olen laseihin erittäin tyytyväinen. Lasien (ja kuskin :) ulkonäöstä

voi olla montaa mieltä mutta onneksi "ulkonäöllä" ei ajeta. Eniten minua häiritsee oranssien linssien "sateenkaariväritys"... Uskallan kuitenkin sanoa, että nuo lasit istuvat päähän parhaiten tähän mennessä käyttämistäni ajolaseista ja lasit ovat käytössä lähes huomaamattomat: kevyet, pysyvät hyvin päässä, eivät purista mistään, laaja näkökenttä, ...

Valkoisten sankojen käytännöllisyys myös yllätti. Testasin Foxcompissa kaksia saman värisillä linsseillä varustettuja laseja, joista toisissa oli mustat ja toisissa valkoiset sangat. Niin yllättävää kuin se onkin, maailma näytti valkosankaisissa laseissa paljon valoisammalta, kun tummat kehykset eivät varjostaneet näkökentän äärilaitoja. Olisin tosin tuosta yllättävästä havainnosta huolimatta ostanut mustasankaiset lasit, jos niitä olisi ollut jäljellä Pro Team -malleissa. Kuten Toikka laseja esitellessään totesikin, linssien alalaidassa olevat valkoiset Eassun-logot voivat häiritä hieman näkyvyyttä ja niihän ne tekevät mutta onneksi siitä ei ole käytännössä haittaa.

Konalta mielenkiintoinen uutuus kaudelle 2008

Konan Coilair-mallistossa on ensi kaudella uusi Magic Link -jousitusratkaisu. Mountain bike action -lehdessä on aiheesta hyvä artikkeli. Konan magic demo havainnollistaa hyvin uuden jousitusratkaisun toimintaa.

Jousitusratkaisu vaikuttaa ainakin "paperilla" toimivalta, joten jään innolla odottamaan ensimmäisiä koeajotuloksia.

Varaosaostoksilla "aikuisten lelukaupassa"

Keli oli päivällä sen verran kostea, että päätin käydä noutamassa töiden jälkeen tarvittavat varaosat viikonloppuna tapahtuvaa maastotyökoneen (Azonic Saber) vuosihuoltoa varten.

Menin ostoksille muutaman korttelin päässä kotoa sijaitsevaan Foxcomppiin. Kello oli harmillisesti jo niin paljon, että aikaa ei jäänyt runkojen hypistelyyn :(

Huomasin jo päivällä, että Foxcompissa oli poistomyynnissä Eassun ajolaseja ja päätin jo silloin, että pakkohan sellaiset on ostaa, jos vaan jäljellä on oikean värisellä linssillä varustettuja laseja. Pitkällisen mietinnän jälkeen päädyin valkoisilla sangoilla oleviin Pro Team -laseihin, joissa oli vakiona hyvän kontrastin tarjoava oranssi linssi ja lisäksi kirkas linssi. Laseilla oli poistomyynnissä hintaa vaivaiset 29 € (ovh 59 €), eli tuli jälleen tehtyä hyvät kaupat :)

X-Light -lasit olisi saanut vielä 10 € halvemmalla mutta ne eivät istuneet ihan yhtä hyvin minun päähän ja niissä oli ainoastaan yhdet linssit (olisi joutunut päättämään ottaako oranssit vai kirkkaat linssit :). Nyt siis nopeasti lasiostoksille, jos kaapista ei löydy kunnollisia ajolaseja!

Taustatietona vielä ajolaseista sen verran, että tänä vuonna on mennyt jo rikki kahdet hyvät ajolasit. Keväällä lohkesi vasen linssi muutaman vuoden käytössä olleista Alpinen laseista ja viime viikolla lohkesi linssi Brikon Sprinter Kit -laseista, jotka otin taas
käyttöön Alpineiden hajottua (lasit olin saanut aiemmin takuusta, kun edellisetkin meni samalla tavalla rikki :).

Muita ostoskoriin tarttuneita palikoita olivat:

• takapakka (Sunrace)


• eturatas (Blackspire)


• ketjut (Sunrace)


• taakse uudet jarrupalat (EBC:n vihreät)


• vaihdevaijeri & kuori -setti (Clarks)


• tuubi laadukasta vaseliinia (mm. ohjainlaakerin huoltoa varten)


• pullo teflonpohjaista voiteluainetta


• eteen ja taakse uudet Dieselin katkuiset kumit (Continental Diesel 26"x2,5")
  

Kalliiksi tuli siis tämän vuoden huoltorupeama :( Nykyinen voimansiirto on kuitenkin ajettu kaksilla ketjuilla tiensä päähän, takarenkaassa on pintaa niin vähän, että se alkoi olla jo viime lauantaina Hallainvuoren teknisessä maastossa vaarallisen liukas...

Ostoslistalla oli ainoastaan yksi rengas mutta kun Toikka teki lyömättömän tarjouksen, jos vien molemmat hyllyssä lojuneet Dieselit "pois haisemasta", niin minkäs siinä teit :) Nykyisessä etukumissa on vielä pintaa mutta renkaan runko on niin hunossa kunnossa, että kyljet alkavat pikku hiljaa halkeilemaan. Taidan siis vaihtaa samalla kerralla eteen ja taakse uudet kumit.

Menin käymään vielä lopuksi pikaisesti Sinisalon myymälän puolella. Tarkoituksena oli vain vilkaista millaiset ajohanskat ostan myöhemmin syksyllä pari viikkoa sitten puhki kuluneiden tilalle. Loistavan ja asiantuntevan tuote-esittelyn seurauksena päädyin kuitenkin hankkimaan hyvät välikausihanskat, jotka olivat poistomyynnissä uuden malliston (v. 2008 malliston) tieltä. Kyseiset hanskat kuuluvat Waterproof Enduro/Off Road gear -mallistoon ja vaikken olekaan vielä koeponnistanut niitä, niin tiedän, että ne ovat loistavat myöhäissyksyn ja alkukevään keleihin. Käytännössä hanskat ovat lähes yhtä "vetreät", kuin tukevat kesäkelin hanskat mutta niissä ei ole "ilmastointia" ja ne pitävät tuulta sekä vettä. Mitä parhaimmat hanskat siis edessä oleviin syyskeleihin.

Jos nyt on tarvetta ajohanskoille, niin Sinisalon myymälässä näytti olevan vielä jonkin verran jäljellä "vanhoja" poistotuotteita (v. 2007 malleja).

Blogin tarkoitus

Tämän blogin tarkoituksena on jakaa pyöräilystä kiinnostuneille lukijoille kokemuksia ja havaintoja pyöräilyharrastuksestani. Harrastukseni keskittyy etupäässä endurohenkiseen maastopyöräilyyn mutta seuraan aktiivisesti myös muita pyöräilyn alalajeja sekä yleisesti alan kehitystä.

Blogin tarkoituksena on myös välttää lenkkikavereille lähetettävää email-spämmiä: ne ketkä ovat kiinnostuneita esim. viimeisimmistä lenkkikuulumisista, voivat käydä katsomassa kuulumiset täältä...

Etupäässä tulen bloggaamaan: kokemuksia viimeisiltä maastolenkeiltä, tilannetietoa kaluston ja varusteiden päivityksistä sekä tekemiäni havaintoja alan uusista tuulahduksista.